Nummenkylän vanha kyläkoulu

1890-luvulla Nummenkylän asukkaat rakensivat hartiavoimin tämän suuren hirsitalon lastensa kouluksi. Rakennus pelastui 1980-luvun purkutuomiolta, ja on nykyisin suojeltu ulkopuolelta. 400-neliöisen kyläkoulun salissa toimii Ullan Pianokoulu. Pianokoulun salissa on flyygeli ja loistava akustiikka, ja sitä voi kysyä vuokralle harjoitteluun, äänityksiin, musiikkivideoihin ja pieniin konsertteihin. Aulan vasemmalla puolella sijaitseva vanha opettajan asunto on vuokralla; siellä on asunut lähinnä opettajia ja taiteilijoita. Vintille 2000-luvulla rakennetussa kattohuoneistossa on kaikin mukavuuksin varustettu nykyaikainen, mutta tunnelmallinen asunto. Myös yksi koulupuolen luokista on muutettu asuinhuoneeksi. Toiseen vapaaseen luokkaan on suunnitteilla kuvataidetoimintaa.

Rakennuksen historiaa

Nummenkylän koulu rakennettiin 1890-luvulla mallipiirustusten mukaan. Tulevien koululaisten isät veistivät hirret kirveellä, talkootyönä - siihen aikaan Suomessa ei vielä käytetty sahaa. Tontista maksettiin hieman ruplia. Rakennus toimi isompien oppilaitten yläkouluna aina 1950-luvun tienoille saakka. Koulurakennuksen toinen puoli suunniteltiin opettajan asunnoksi, ja sellaisena se toimikin. Pienemmät oppilaat kävivät opiskelemassa naapuritontin sievässä alakoulussa, joka myöskin on hyvin säilynyt ja nykyisin asuntona.

Kun kyläkoulu lopetettiin, talo palveli mm. rakennusliikkeen varastona. Tänä aikana vanha koulu pääsi rapistumaan. Ilmeisesti 1970-luvulla talo muutettiin Tuusulan kaupungin vuokra-asunnoiksi. Rakennuksen alakertaan tehtiin ainakin kolme asuntoa, jotka erotettiin toisistaan ylimääräisin väliseinin. Seinät tehtiin halvalla lastulevystä. Kahdesta suuresta luokasta tuli neljä pienempää huonetta. Vuokralaisille tehtiin lisää keittiöitä – rakennuksen onneksi ilman juoksevaa vettä. Wc oli koko ajan pihan perällä kököttävä erillinen huussi, josta on vielä perustukset näkyvillä. Asunnot olivat hyvin alkeellisia. Kauniit hirsiseinät peitettiin tapetein ja paksuista lankuista tehtyjen lattioitten päälle vedettiin tasoittavaa massaa (ei kuitenkaan asbestia), lastulevyä ja muovimattoa.

1980-luvulla rakennus oli päässyt pahan näköiseen kuntoon, sekä ulkoa että sisältä. Kaikki pinnat olivat huonossa kunnossa, julkisivu maalaamatta ja haju sisällä karmiva. Lemu oli lähtöisin ainakin tupakasta sekä noin kahdenkymmenen talossa majailleen kissan pissasta. Muovimattoja ja tapetteja oli kerroksittain päällekkäin. Kunta päätti purkaa rakennuksen.

Kellokosken kaupungin arkkitehti Vuokko Lehmuspuisto oli huomannut vanhan hirsitalon arvon ja kauhistui purkupäätöstä: hän ymmärsi, että viat olivat vain pintaa - rakennus oli pohjimmiltaan hyvässä kunnossa. Talo oli koko ajan pysynyt kuivana, koska katto ja rossipohja olivat kunnossa. Vuokko sai puhuttua talon haltuunsa ja alkoi kunnostaa sitä vähitellen, yksin ja vaihtuvien apulaisten voimin. Työtä oli runsain mitoin: kun Vuokon äiti ensimmäistä kertaa vieraili koululla, hän vetäytyi kuistille itkemään tyttären hullua talohankintaa.

Vuokko asui talossa noin 30 vuotta. Hän ajatteli taloa aluksi kesämökikseen, mutta päätyi kunnostamaan vakituiseksi asuinsijakseen koulun opettajan asunnon. Taloon vedettiin vesijohdot ja viemäri. Vuokko hankki tietoa hirsitalojen kunnostuksesta ja sai työn tekijöiksi samoja ammattilaisia, jotka 1980-luvulla kunnostivat Puu-Vallilan asuntomessujen rakennuksia. (Nykyisin toki ollaan monesta korjausrakentamisen tavasta eri mieltä.) Opettajan asunnossa asennettiin lämpölasit vanhojen puitteiden sisäpuolelle, mutta muualla on säilytetty alkuperäiset kaksinkertaiset ikkunat. Opettajan asunnon olohuoneen ikkuna on kuitenkin erilainen, kuin kartanosta – ja kartanosta se onkin: Vuokko pelasti ikkunan Tuusulan Hankkijan koetilan päärakennuksen purkutyömaalta.

Vuokko löysi julkisivua kunnostaessaan talon yläpäädystä keltaisen maalin jäänteitä. Niinpä hän maalasi talon yläosan keltaiseksi, koska päätteli että se on alunperinkin ollut sellainen. Alaosa on aina ollut punamultamaalilla maalattu. Talon ulkonäkö koheni, ja 2000-luvulla se merkittiin Kellokosken osayleiskaavassa suojeltavaksi rakennukseksi. Myös kyläkoulua ympäröiviä maalaismaisemia on päätetty säilytettäväksi kulttuurimaisemina.

Talossa oli aikoinaan erillinen maakellari tontin pohjoiskulmassa. Kunnan rakennustyöläiset rikkoivat sen vetäessään vesijohtoa alakoululle. Maakellarin raunio lymyää vielä tontin kulmalla. Kellaria korvaamaan oli toteutettu tiilistä muurattu pieni kellarikoppi talon alle eteläkulmaan, mutta sekin on 1990-luvulla purettu, jottei se estä alapohjaa tuulettumasta.

Kylillä kerrotaan paljon jännittäviä tarinoita koululta. Osa niistä kertoo ajoista, jolloin koulu oli kunnan vuokra-asuntoina, osa taas 1990-luvun jaksosta, jolloin Vuokko piti taloa vuokralla ja asui itse toisaalla. Talolla on aikoinaan ollut vankka maine epämääräisen porukan kokoontumispaikkana. Kerrotaan monien opiskelleen kyläkoululla huumeiden käyttöä ja muuta paheellista toimintaa, ja ulosottomies tuntui tuntevan paikan liiankin hyvin.

Vuokko innostui rakennuttamaan ullakolle kokonaan uuden asunnon 2000-luvulla. Rakennustöissä on onnistuttu säilyttämään kaikki vanhat tukirakenteet sellaisinaan. Yli satavuotiset tukihirret on jätetty kauniisti näkyviin asunnon sisälle. Asunto sijaitsee opettajan asunnon yläpuolella – koululuokkien yläpuolinen vintti on kylmää, rakentamatonta tilaa.

Koko taloon tehtiin kattoremontti vuonna 2008, kun betonikattotiilet alkoivat olla liian hauraita. Rakennukseen asennettiin peltikatto museoviraston ohjeiden mukaan. Betonikattotiilet reunustavat nykyään pihan istutusalueita. Aikoinaan talossa on ollut paanukatto: se on jätetty paikalleen kun uusia kattoja on asennettu päälle: paanuja on vielä nähtävissä kylmäullakolla.

Talon lämmitys on tietysti aikoinaan toiminut täysin puulla. Lähes kaikki pönttöuunit ovat säilyneet, käyttökuntoisina. Pianokoulun puolella on neljä suurta pönttöuunia, lisäksi opettajan asuntoa komistaa kaakeliuuni sekä uutta ullakkohuoneistoa kevytrakenteinen takka. Apuna lämmityksessä ovat 2010-luvulla uusitut sähköpatterit ja pari ilmalämpöpumppua. 2000-luvulla rakennukseen asennettiin myös kaikki huoneet kattava yhtenäinen palohälytysjärjestelmä.

Samaan aikaan kun Vuokko iän painaessa päätti laittaa talon myyntiin, Ullan Pianokoulu -toiminimen yrittäjä Ulla Gartz oli juuri perinyt 2012 edesmenneen tätinsä, kulttuurivaikuttaja Mirjam Polkusen. Mirjam oli pitänyt arvossa vanhoja taloja ja niiden tunnelmaa – ja kunnan vuokraluokissa toiminut Pianokoulu sattui olemaan toimitilan tarpeessa. Mirjam olisi varmasti pilvensä reunalla tyytyväinen, jos näkisi rakkaan ja ainoan siskontyttönsä opettamassa tunnelmallisessa hirsikoulussa ja hoitamassa sen vanhanaikaista pihapiiriä. Jouluna 2013 talo vaihtoi omistajaa. Perintö hupeni kiinteistöön, huolimatta siitä että Vuokko suostui tinkimään hinnasta kuullessaan, että talo olisi taas palaamassa kouluksi. Vuokkoa suretti luopua rakkaaksi käyneestä talostaan, mutta häntä ilahdutti kovasti ajatus siitä, että kyläkouluun tulisi taas lapsia ja luokissa soisi musiikki. Kauppakirja tehtiin 23.12.2013, ja Ullan Pianokoulu pääsi aloittamaan toimintansa talossa jo vuonna 2014. Parhaimmillaan koulun salissa on ollut opetusta kuutena iltana viikossa.

Talolla on siis vasta toinen yksityinen omistaja – ja jo toista kertaa tomera, taidetta rakastava nainen vastaa talon kunnostustöistä. Hienompi kahdesta suuresta luokasta on palautettu jotakuinkin alkuperäiseen asuunsa purkamalla myöhempi väliseinä ja kaivamalla hirret esiin tapettien ja pinkopahvien alta. Näin syntyneessä salissa (n. 60m2) toimii nykyään Ullan Pianokoulu. Mm. jumppasalina toiminut toinen vanha luokka on edelleen jaettu väliseinällä: näistä kahdesta huoneesta viihtyisämpi on sisustettu asuttavaksi. Toiseen on suunnitteilla kuvataideluokka, jossa voisi olla pientä kurssitoimintaa tai vuokratyötila ammattitaiteilijalle.

Ulla vuokrasi kaivinkoneen keväällä 2017 ja kaivoi pihan vallanneet pusikot pois etupihalta. Tilalle rakennettiin kartanotyylinen ajoympyrä sekä Pianokoulun tarvitsema parkkipaikka. Päällysteeksi ajettiin kivituhkaa. Mieluummin rikkaruohoja kuin asfalttia! Koska Ulla on toiselta ammatiltaan puutarhuri, pihalle istutettiin kokeilumielessä myös erinäisiä harvinaisia kasvilajeja, kuten magnolia ’Pohjan neito’, ’Suomi 100’-alppiruusu, kuningasatsalea ja koreanperhosvaahtera. Kasvit ovat peräisin Mustilan arboretumista.

Opettajan asunto on alkuperäisessä käytössään: siinä on asunut Ullan Pianokoulun opettajia sekä muitakin taide- ja opetusalan ammattilaisia. Vanhat koulutalot tuntuvat kummallisesti vetävän puoleensa juuri opettajia. Yläkerrassa on asunut mm. muusikkoja, taiteilijoita ja kulttuurituottaja. Ulla itse on aiemmin miehensä kanssa kunnostanut jo yhden rintamamiestalon mieleisekseen, ja nykyään samaan aikaan kyläkoulun kanssa he remontoivat ja hoitavat myös toista samanikäistä hirsitaloa pihapiireineen.

Jos sinulla on tarinoita ja tietoja talon historiasta, niitä otetaan mieluusti vastaan!